Vanhoja poikia viiksekkäitä

kesa2021_101

Suomen media on harvinaisen keskittynyt, kolmen kauppa, oikeastaan kahden, joiden agitaattorit huudattaa plebeijiä kuin tahtoo. Plebeijit pelkäävät joutuvansa orjiksi, jos ei äänestetä kuten patriiisit haluavat. Plebeijit niin haluavat olla patriiseja, että kopioivat punaiset housut ja pistävät päähän hassun hatun, jos muoti näin vaatii. Ihmisen paha haju karkoitetaan kalliilla hajuvedellä, ja luokka ilmaistaan logoilla, luullen näin päätyvän kauniiksi ja kadehtituksi, melkein kuin kiinan keisariksi.

Omaa ajattelua on harvoilla, ja heitä ei päästetä ääneen, kellä oikeasti on jotain sanottavaa. Sen sijaan huudatetaan sitä 20% rasistijoukkkoa, joille yksikin ulkomaan naama on liikaa. Hajoita ja hallitse, pistä työttömät tappelemaan almuista mamujen kanssa. Mutta ennen kaikkea on luotava pelkoa, työttömyydestä, osattomuudesta. Pelkoa siitä, että sun ainoa kirjekaveri on tulevaisuudessa vouti, eikä tutut moikkaa enää mersusta. Entiset kolleegat kävelevät toiselle puolelle tietä nähdessään, eikä instagram tilin kuvat eivät herätä kateutta entisissä vertaisissa.

”Voittaja” puolueen puheenjohtaja pitää mahtipontisia puheita suorassa lähetyksessä lehdessä joka on riippumaton. Onhan se uutinen, se pitää lähettää, editoida, puliseerata ja ottaa harmaan eminenssin iskulauseet esille, uutena omaperäisenä ajatuksena, jota siteerataan, toistetaan ja kierrätetään keskittyneessä mediassa, useiden nimikkeiden alla, ollen kuitenkin vain his master voicea. Nauretaan radiossa, kuinka kolleega murjaisi hauskasti aikaisin aamulla julkaistussa kusenkäryn keltaisessa. Nauretaan, matkalla pankkiin, sinua on onnistanut, illan keskusteluohjelmassa kerrataan vielä, että aamun nauru toistuu pakkotoistona illan joutavanpäiväisessä naamagalleriassa, jossa on samat naamat vuodesta toiseen, kertomassa käsikirjoittajien vuorosanoja.

Ajattelun tulee olla vapaata, mutta pitää ajatella oikein. Ei väärin, mielipiteet on piilotettu leipätekstiin, yksilöllisyys, vapaa kuluttaja, asiakas, asiakas määrää, ei kansalainen. Ei ole kansalaisuutta kuin hetken torin hernekeiton ja ja aamun tuloksen välillä, sitten taas alkaa kansan suulla suuremmalla puhuminen, kollektivismia, suurta johtajaa ylistetään neroudesta terävistä sanoista, aivan kuin minä – yksilö, kuluttaja asiakas, tietämätön roolistaan ajattelee: hurraa!

Kolmen kerroksen työmarkkinat, ulkomaan rajan takaa tuleva, haaveilee tästä onnen maasta, näin kaunis on maa, jossa työtä tehdään ja vaurastutaan. Duunarilla on purjevene ja omakotitalo. Haaveita, katsokaa heitä jotka haaveilevat onnen maasta, te asutte onnen maassa, maailman onnellisin kansa jossa pleibeiji douppaa lääkärin määräämää, että pysyy kilpailussa juoksumatolla ei mihinkään. Katsokaa tämän ulkomaalaisen hellyyttäviä silmiä ja ahkeria käsiä, ne poimii minimipalkalla mansikoita, jotka maksaa asiakkaalle: mansikoita. Lisäarvo, kommari helvettiin! Identteettipolitiikka, olemme rationalisia ja aateettomia, oikeassa, ajattelen oikein.

Marginaalista näkee toisin, voi ajatella toisin, mutta kun pitää ajatella oikein. Ajattelu ei ole vapaata, ilmaisu vielä vähemmän, niille on ihan järkevät laitkin, ei estämässä, vaan sanktioimassa, että jos et ajattele oikein, tiput tästä juoksumatolta. Kuplassa kehutaan kuinka kermainen olikaan oktovegaaninen keitto, jossa ei ole yhtään lisäainettta.

Ihminen on yhden oman maailmansa vähemmistö, siksi vähemmistö politiikka kusee omille kengille, mutta Johtaja, pitkäkaulaisin nättiperseisin seisokoon tunkiolla, jossa nuppi nousee korkealle, mutta muista että olet kuolevainen. Täten kun yksilöt huutavat itselleen johtajaa, he kaipaavat siltikin kollektivismia omasta ahtaasta perspektiivistään, unohtaen, että hän on silti kaikesta huolimatta yhden maailman vähemmistö. Enemmistön voimaa huutaen, toisia alaspäin lyöden, kiipien ja omaa etuaan ahnehtien yksilöllisyyden kollektiivisessamassapsykoosissa.

Älä ajattele, ulkoista ajattelusi, se on muotia. Älä huoli, joka päivä saat ajatuksen, se on sinulle kerrottu, joka aamu. Valitset vaan, olet kuluttaja. Illalla ajatus vielä kerrataan, että ehkä unissasi olet vapaa, kuin perhonen. Muista juoksumatto.