Pakkoloma.

Niin se alkoi, pakkoloma. Kunnon rötvällä, myöhässä töihin ja ajoissa kotiin. Hyvissä ajoissa. Mutta ei sitä olisi ollut työnpaskaa mitä suorittaakaan. Säästähän firma muutaman tunnin rahat.

TE palvelut on kuosissa, ja kevytyrittäjyys paperit blakkarissa, yhtä valttikorttia vaan puuttuu, kun pitäisi lähteä heti keikalle, minnekkäs muualle kuin Espooseen.

Niin, ja autoa puuttuu edelleen. Jostain pitäs saada jonku satasen paska romu alle.

Mainokset
Kategoria(t): eurososialistinenrealismi, työttömyys, vakityö, valokuvaus | Kommentoi

Torstain ei toivottu – kolme työpäivää

Kategoria(t): musiikki, työttömättyökalut | Kommentoi

Torstain ei toivottu – ei viestiä

Kategoria(t): musiikki, postikortti | Kommentoi

Lennä Nykäsen Matti

Nuorena menit, RIP.

Kategoria(t): musiikki, RIP | Kommentoi

Säveliä sunnuntaiksi, politiikan inspiroimaa

Kategoria(t): eduskuntavaalit 2019, musiikki, vaalit 2019 | Kommentoi

Torstain ei toivottu – tätä kun arki?

Kategoria(t): musiikki | Kommentoi

On se hyvä kun huolta pidetään

On se hyvä kun huolta pidetään, oppii herrojen huomaan huolet jättämään. Jotenkin näin lauloi Mikko Perkoila laululla, jota en nyt löydä mistään.

Sen viisi lääkäriä, sen kuusi verikoetta, parit sydänfilmit, röntgenit, varjoaine 3D kuvaukset, antibiootit ja vitamiinit. Ja mikä on tulos? Mies on terve, kunhan nyt vaan tervehtyy.

Niin julkinen ja yksityinen terveydenhoito on minulle toiminut, mutta vain kun olen töissä, näin väitti eräs vähän vakavammin sairaampi henkilö minulle. Tuskin se siitä kiinni on. Lääkärille pääsee, kun jaksaa jonottaa, ja pääsee gerberoksen ohi. Laskut tästä ilosta ei ole vielä tulleet, että en tiedä kuinka kallis tämä lysti on ollut, muuta kuin omat taksikuluni ja lääkkeet.

Ulkoistusta ja yksityistämistä puolustelevat vetovat lääkärijonoihin, En voi nyt omasta kokemuksesta kovia jonoja syyttää. SOTE on vain veruke, oikea syy on raha, ja ne miljardit jotka kulkevat yleissessä julkisessa sairaanhoidossa, on saatava pörriäisten hunajapurkkiin piiletettuna kirjekuoriin palmusaarille.

Vanha rappari tietää, että rapatessa roiskuu, mutta siinä ei henget ole kyseessä. Attendon ja Esterin Perseen vanhusten hoitokulttuuri yleistyisi  julkiseen terveydenhoitoon kohti kaikkia sairaita, jos SOTE leivotaan läpi. Valitettavasti vaan sattui nyt käymään huonon kuulon vuoksi yksi hengenlähtö, niin leipojille taisi jäädä tyhjät käteen.

Ja hyvä niin. Olemassa oleva terveydenhoito kun olisi saanut nämä olemattomiin maakuntiin ja SOTE valmisteluun tuhlatut rahat, niin oliko päässyt lääkärille tänään tunnin sijaan vaikka 10 minuutissa?

No, sitä ei voi tietää. Mutta sen voi tietää, että Maku  ja Sote on tällä hallituksella, Kaput.

Kategoria(t): eurososialistinenrealismi, photography, postikortti, valokuvaus | Kommentoi