Reipas bloggaaja hakee töitä

muurariTänään tulee täyteen kuukausi työttömyyttä. Suomen työpaikat on haettu ja verkkoja on laajennettu Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin. Aika surkeaa taitaa vaan olla saalis sielläkin.

On ollut muotia kirjoitttaa avoimia hakemuksia twitteriin tai blogiin. Näistä sitten uutisoidaan, että taas joku on palkattu somen avulla. Yleensä hoitamaan viestintää. Viestintä on tärkeää, ei siinä mitään. Mutta kokeillaan mitä tälläinen duunari saisi jos kirjoittaisi avoimen haun oman blogiin? Tulisiko työtarjouksia?

Lukea ja kirjoittaa osaan.Tämän olen todistanut mm. työskennellessäni Suomen postissa. Nykyisessä Itellassa. Siellä sai lukea nimiä ja osoitteita satoja kappaleita päivässä. Näiden pohjalta myös lajittelu tuli tutuksi. Eli sama nimi samaan pinoon ja oikeaan kohtaan lokerikossa. Vaativaa duunia. Vaalilautakunnassa ääniä laskiessä tästä oli kovasti hyötyä. Onneksi silloin oli keksitty jo ipod. Siinä se Beatlesia ja Jori Hulkkosta kuunnellessa meni. Postia olen lajitellut vieläkin vaativammassa paikassa kuin Suomen postissa, nimittäin Englannin Royal Mailissä. Se vasta olikin hulvatonta puuhaa. Meinaa työ ei loppunut koskaan. Jerseyn ja Guernseyn loputtomat veroparatiisi yhtiöt tuli tutuiksi. Bonuksena työskentelystä Englannin kuningatterelle, opin sen, että valtakunnan päämiehen postimerkkiä ei saa laittaa kuoreen ylösalaisin. Eihän sitä sellaista etikettirikosta voi tehdä, kun on antanut vaitiolovelvollisuus lupauksen Kuningattarelle. Olen siis Majesteetin salaisessa palveluksessa.

Postiurani aikana satuin lukemaan paikallislehti Uusimaasta mainion artikkelin muurauskurssista. Työt eivät kuullemma loppuisi koskaan muurareilta. Ministerin palkat ja niin eespäin. Että ei kun hakemaan sinne. Pääsinkin kurssille. Kurssi todellakin oli opettavainen kokemus, kuinka tässä maassa työttömiä kohdellaan. Sain tehdä 8 euron päiväpalkalla töitä Porvoon rikkaimmalle naiselle. Muuraten hänen taloaan. Mitään kurssilla ei juurikaan opetettu, paitsi ehkä vähän kuvien lukua. Paperilla olimme kaikki päteviä. Kaikkiin hommiin. Mutta itse muuraamista sai sitten opetella useilla työnantajilla ympäri pääkaupunkiseutua. Sitten kun ehkä juuri ja juuri opin muuraamaan niin, että pystyin tekemään urakkaakin, loppuivat työt. Eikä niitä ole sen jälkeen laasti hommia juuri piisannut. Eli jos tarvit rappaajaa rappaamaan käsin talosi, sen voin tehdä. Jos tarvit harkkomuuraria, sen voin tehdä. Jos tarvitset savupiipun tekijää, sekin luonnistuu. Väliseinät ohutsaumalaastilla, onnistuu. Sokkeileiden pinnoitus, hoituu. Puhtaaksi muurattavaa julkisivua uskallan tulla kokeilemaan, mutta ei ihan vielä onnistu se urakalla. Ehkä appariksi. Kuten ei myöskään kahiseinät. Pitää olla rohkea, ja myöntää se, mikä ei suju.

Olen näinä lamaantuneisuuden vuosina myös opetellut hitsaamaan. En ihan luokka saumaa vedä, mutta ei se nyt ihan räkimistäkään ollut. Tein rakennusmiehenä hirsitöitä. Eristin ja asentelin tuulensuojalevyjä. Olen taivutellut suojaputkia muotoon ja asentanut ne paikoilleen. Vetänyt sähkökaapelia erään kilometrin sekä asentanut eräitä instrumenttejä ja vääntänyt muttereita momenttiin. Näillä töillä maksettiin kamera ja tietokone, että päästiin vihdoin ja viimein digataalisuuden aikakauteen päivittämään blogia, eli tekemään sisältötuotantoa. Kolmessa vuodessa yli satatuhatta kävijää 556 artikkelia. On sekin jotain? Eli tyhjääkin tyhjempää. Täytettä internettiin, joka ei koskaan täyty.

Sitten sain eräänä päivänä mielenhäiriön, ja lähdin kiertämään tivolin mukana Suomea. Kahden kesän matkoilta on kerääntynyt sellainen 8 gigaa kuvia. Eli eräs tuhat. Näyttelyä niistä suunnittelin, mutta eiköhän se nyt jää tekemättä? Ei tule näillä näytöillä apurahaa? Tivolissa kuitenkin sain jälleen vääntää pultteja ja muttereita, kantaa rautaa, ajaa autotraktoria Suomen ympäri, jossa oli reilu 20 metrinen yhdistelmä perässä. Kertaakaan en kolaroinut. 26 tuntia töitä putkeen oli ennätys. Puhumattakaan siitä, että asiakaspalvelijana pidin parhaimmillaan yli 1700 penskaa kurissa ja herran nuhteessa, tehden tivolikokemuksesta turvallisen. Tosin en tiedä oliko aina hymy suussa, mutta ainakin oli nuuska huulessa.

Mitä työtä haen? Ihan mitä vaan ammattityötä, kunhan palkka on suht kohdillaan. Reissuunkin lähden vaikka jäämeren rannalle. Vaikka viime vuotinen keikka Etelä Espanjassa oli näin talvikautta ajatellen hauskempi paikka.

Ai niin. Onhan minulla vähän kokemusta tästä valokuvamisestakin. Mutta se olkoon toisen kirjoituksen paikka.

EDIT 01.03.15 Kun tämä vanha kirjoitus näyttää osuvan ihmisten silmiin niin täydennetään tätä tekstiä vähän. Hitsausluokkia voimassa 111, pienat, 135 pienat. 111, rosteri 316L, pienat. Ja lisää tulee kun joudetaan.

Mainokset
Kategoria(t): hitsauspäiväkirja, talous Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Reipas bloggaaja hakee töitä

  1. Mari Haapavaara sanoo:

    Opettele muuraamaan ja hitsaamaan etelä-amerikkalainen härkägrilli

    • Samppa sanoo:

      Voi olla, että kysyntä moiselle olisi aika huono? Hakekattilan tulipesää olen ollut muuraamassa metallipajalla. Meni sikatilalle, jossa polttivat kuolleet siat siinä.

  2. Paluuviite: Puikkohitsaaja etsii töitä | Vanhoja poikia viiksekkäitä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s