Vuosi -97 oli hyvä taiteiljoiden kuvaamiseen. Toimittaja Samuel Knuuti kävi Lontoossa haastettelemassa kirjailijoita. Täten pääsin tapaamaan yllä olevan, nyt valitettavasti edesmenneen JG Ballardin. En ollut kuvaus hetkellä häntä lukenut, mutta jälkeen päin toki. Yksi parhaimmista kirjailijoista jonka tiedän. Siksi olen myös tyytyväinen tähän aika konstailemattomaan kuvaan, jonka hänestä joskus sinä kesänä otin.
Kuvaamista inhoavan Martin Amiksenkin kuvasin samoihin aikoihin. Vieläkään en ole lukenut miestä, vaikka asuinkin 2 vuotta London Fieldsin vieressä. Kaikkea ei voi tehdä. Kuten sitä, että kaivaa nega, jossa olisi silmät auki.
Gilbertin ja Georgin kuvasin monta kertaa. Tässä nyt tämä räpsy. Parasta taisi olla, että kutsuivat mukaan Pariisin näyttelyn avajaisiin ja siellä viellä illalliselle. Jostain syytä, ei yhtään kuvaa löydy näistä? Olen ollut aina huono paparazzi.
samma gamla vanliga+ 
Sullapa on ollut mielenkiintoisia kuvattavia! Etenkin ensimmäinen kuva on mielestäni tosi kiinnostava ja vaikuttava. Sitä katsoo mielellään pitkään ja näkee kaikenlaista. Kirjat lattialla jne.
Kuvaamista inhoavan peilin kautta otettu potretti on hyvä idea. Pitikö aina silmiä kiinni vai tässÄ vaan vahingossa?
Vahingossahan noi silmät kiinni ovat. Olisi sitä silmät auki versiokin, mutta tämän nyt satuin skannaamaan ja olen laiska ottamaan uutta ruutua.